Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät
Rehellinen valituspostaus. Jos vaikka ärsyttää vähemmän, kun saa kaiken tämän pois systeemistä. First world problems -varoitus!
Reissuväsymys iskee. Japani ärsyttää.Tuntuu, että iso osa päivistä kuluu metrossa istumiseen. Vaikka rakastankin Japanin metroja ja lähijunien ihanaa täsmällisyyttä, ärsyttää asua suurkaupungissa. On vaiva sopia tapaamisia, joille pitää olla jokin tarkka paikka – metroaseman nimi ei riitä, kun sisäänkäyntejä on lukuisia. Myös raha turhauttaa, kun joka ikisestä metromatkasta tietyllä linjalla pitää maksaa erikseen.Tilaan kuukausijäsenyyden kaupunkipyöräsysteemiin. Mutta kun yritän ottaa pyörää käyttöön Shinjukussa, järjestelmä herjaa, että olet väärällä alueella. Oikea alue olisi tietysti 7 km päässä kotialueiltani, eikä pyörien lainailu muualta onnistu. Ärsyttää. Päätän selvittää asian kotikoneen ääressä.
Asiaa selviteltyäni huomaan, että aluetta ei voi vaihtaa, uutta tunnusta ei saa luotua ja asiakaspalvelulle ei ole yhteystietoja. ÄRSYTTÄÄ. Hylkään haaveet sähköavusteisella kaupunkipyörällä viilettämisestä ja irtisanon koko tilauksen.Selvittelen, josko ostaisin käytetyn pyörän. Opin, että Japanissa ne pitää rekisteröitä ja mm. hankkia etu- ja takavalot. Homma kuulostaa työläältä ja kalliilta, joten – ärsyttää.
Ruoka ärsyttää
Kalliit vihannekset ärsyttävät. Ihmettelen miten japanilaiset voivat syödä niin terveellisesti, kun silmiin tunkee koko ajan friteerattuja kroketteja ja rasvaista ramenia. Tuntuu, että omat syömiseni täällä koostuvat hiilareista, liian vaaleasta leivästä, nuudeleista ja riisistä. Kaipaan ruokaisia salaatteja ja juurespatoja. Ärsyttää, etten osaa syödä täällä terveellisesti.Yksi kotona kokatessa ärsyttävä juttu on löllö pehmeä tofu. Sitä käyttäessä kotiruokiin on hankala saada tekstuuria. Onneksi on pähkinät ja vihannekset, jotka voi yrittää jättää vähän al denteksi. Usein kuitenkin epäonnistun ja lopputulos on ärsyttävää mössöä. (Toki se tofu on ihanaa japanilaistyyppisesti sellaisenaan soijakastikkeen ja inkiväärin kanssa. Ehkä pitäisi vain yrittää tehdä täällä japanilaisempaa kotiruokaa, eikä epäonnistuneita versioita sitä mitä Suomessa valmistan. Olen viikonloppuna menossa vegaaniselle kokkauskurssille, toivottavasti opin sieltä jotain uutta!)
Vaikka kala on täällä tosi hyvää, ärsyttää syödä sitä niin paljon. Käytän toki HappyCow'ta, mutta paikat ovat harvassa ja monesti tuplasti kalliimpia.
Ihmiset ja asuminen ärsyttää
Kielimuuri ärsyttää. On turhauttavaa, kun ei osaa ilmaista itseään eikä tule ymmärretyksi.
Ärsyttää ihmiset, jotka eivät ole skandinaavisen suorasukaisia. En voi koskaan tietää, tarkoittaako "tehdään sitä ja tätä yhdessä!" aidosti sitä, että sanoja tahtoo meidän viettävän aikaa, vai onko se silkkaa small talkia.Ghostaavat ihmiset ärsyttävät.
Ärsyttää, etteivät ihmiset moikkaa koulussa tai asuntolassa. Kiirehtivät vain ohi, eikä kukaan katso silmiin.
Sekin ärsyttää, että vaihto pienessä taidekoulussamme ei muistuta yhtään vaihto-opiskelua muualla. Ei ole yhdessä asioita koulun jälkeen tekevää vaihtariporukkaa, ei ole järjestettyä ohjelmaa vaihtareille, ei ole paikallisia opiskelijoita, jotka tahtoisivat tutustua meihin. On vain kaksi suomalaista tyttökoulun käytävillä, joissa japanilaiset katsovat vähän ohi.(Okei, on meille yksi järjestetty retki, mutta minä fiksusti varasin Hakonen viikonloppureissun siihen päälle. Ärsyttää oma tällainen sekoilu!) Asuntolan käytävillä partioivat uniformupukuiset vartijat ärsyttävät. Ja erityisesti vapauden puute - se se vasta ärsyttääkin. Tuntuu naurettavalta raportoida menemisistään, kun on jo lähes 10 vuotta asunut yksin.
Ärsyttää tämä koulutunneilla piirtäminen. Kaipaan oikeita töitä ja merkityksellisyyden tunnetta.
Ärsytän itse itseäni
Ärsyttää valittaa, koska olen kuitenkin tosi onnekas saadessani kokea tämän kaiken. Eniten oikeastaan ärsyttääkin se, että ärsyttää!Se ei kuitenkaan poista sitä tunnetta, että välillä olen alkanut olla aika valmis palaamaan Suomeen. Uskon, että tilanne olisi toinen, jos taidekoulun sijaan olisin mielekkäissä töissä, ja asuntolan sijaan asuisin vähemmän holhoavassa ympäristössä. (Mutta sitten mulla taas olisi uudet asiat, jotka ärsyttäisivät...)
Mutta koska oma asenne ärsyttää paljon enemmän kuin nuo pienet valituksen aiheet, yritän palata perusasioiden ääreen. Mitä tykkään tehdä Suomessa?Syödä hyvin. Kirjoittaa. Juoda kahvia. Katsoa sarjoja. Laulaa. Käydä uusissa paikoissa.Otan asiat agendalle. Nautin karaokereissusta. Jännitän Game of Thronesin uusia jaksoja. Vien itseni illalliselle hitaasti ja yritän nauttia jokaisesta suupalasta erikseen. Palaan pänttäämään japanin kieltä, jotta oppisin edes tilkkasen jotain.
Käyn Yanesen-alueella, joka lumoaa minut täysin. YAnakasta, NEzusta ja SENdagista koostuva naapurusto on säästynyt maanjäristyksiltä ja sodilta, tuntuu ihan kuin olisin Kiotossa. Olen kaivannut Kiotoon, joten tämä helpottaa hetkellisesti.
Japanin fiilikset ovat edelleen ristiriitaiset, mutta ainakin pahin ärsytys on väistynyt.
---Kuvissa ärsytyksen vastapainoksi auringonlaskua Odaibassa.---
Aiempien viikkojen kuulumiset:
Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut
Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää
Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia
Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa
Viides viikko Japanissa / on siis kevät
Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!