Tokion TeamLab Borderless: upea interaktiivinen nykytaidemuseo
TeamLab Borderless on Tokioon viime vuonna avattu nykytaiteen museo. Kävin testaamassa, onko se kaiken hypen arvoinen. Kyllä se oli, vaikka välillä selfien napsijat ärsyttivät. Borderless saattaa silti olla Tokion paras taidemuseo!
Kukkametsä, lumpeita, illuusioita sateesta, kirsikankukista ja sademetsästä. 60 työtä kahdessa kerroksessa. Karttaa ei ole, joten aikuinenkin joutuu leikkimään pakohuonepeliä etsiessään uusia huoneita – tai edes museon uloskäyntiä!Olin matkassa vaihtarikaverini kanssa. Varauduimme pitkään jonottamiseen tukevalla lounaalla, mutta saimme yllättyä positiivisesti. Golden Weekin ensimmäinen lauantai oli hiljainen, pääsimme sisään suoraan ilman jonoja.
Mikä TeamLab?
TeamLab on tokiolainen vuonna 2001 perustettu taiteilijakollektiivi. Sen 500 jäsenen joukossa on mm. graafisia suunnittelijoita, koodareita, arkkitehtejä, animaattoreita ja matemaatikkoja. Heidän tavoitteenaan on luoda uudenlaisia digitaalisia tiloja, jotka tutkivat mm. luovuutta, leikkiä, kauneutta, elämää ja liikettä. Monelle kollektiivi on tuttu Helsingin Amos RexinMassless -näyttelystä.
Täällä Tokiossa TeamLabin töitä saa ihailla peräti kahden museon verran. Tunnetumpi on Odaibassa sijaitseva Borderless, muutama pysäkki pidemmällä Toyosusta löytyy Planets-näyttely. Se yhdistelee digitaidetta vesielementtiin, joten kannattaa varautua lyhyillä lahkeilla vedessä kahlaamista varten. (Toyosu on muuten tuttu Tsukijin kalatorin uutena kotina.)
Borderless
"Wander, explore and discover", kehoittivat aulan kyltit. Ohjeissa kehotettiin palaamaan samoihin huoneisiin uudestaan - työt kun vaihtuvat aivan toisiksi.Ensimmäisessä kerroksessa on upeita interaktiivisia kukkien valtaamia tiloja ja sademetsä, Universe of Water Particles. Monessa tilassa on hyödynnetty peilejä, jotka saavat ne tuntumaan entistä suuremmalta. Peililattian ja -katon optinen illuusio sai korkeanpaikankammoisen haukkomaan henkeä. Huone kun tuntui avautuvan lattian alla uudestaan, yhtä korkeana. Lumoava oli myös lummehuone, Memory of Topography, vaikkei sen taikaa oikein pysty tallentamaan valokuviin. Liikkuvat videoinstallaatiot heiluvien pallojen päällä eivät näytä pysähtyneessä kuvassa juuri miltään, vaikka livenä ne muistuttivat öistä järveä lumpeineen.
Athletic Forest
Toinen kerros, Athletics Forest, on suunniteltu erityisesti lapsille ja lapsenmielisille. Laita hyvät kengät - tai lainaa museosta ilmaiseksi varatossut. Alle kolmevuotiaille on tarjolla kypäriä.
Lattia on rakennettu eläväiseksi, seinillä ui valaita ja muita mereneläviä. Hieman pidemmällä on upeita hohtavia jättikokoisia rantapalloja, jotka tuovat mieleen kuumailmapallot. Niitä pääsee itse kannattelemaan itse ilmassa - kuin lapsuuden leikeissä, joissa ilmapallot eivät saa koskea lattiaan.
Kuten Amos Rexin Massless -näyttelyssä, myös Borderlessissa pääsee osallistumaan teoksen tekemiseen värittämällä erilaisia eläimiä. Ne skannataan osaksi liikkuvaa taideteosta, josta niitä pääsee bongailemaan.Lapsille onkin museossa erityisen paljon tekemistä: digitaiteella tuunatuista perinteisemmistä leikkipaikoista liukumäkiin. Taaperoillekin on oma pieni valopallomaailmansa, jossa näyttää saavan erityisen söpöjä vauvakuvia.
Yksi teoksista oli galaksi, jossa pääsee pomppimaan trampoliinilla. Kovat pomput aikaansaivat mustan aukon ja räjähdyksen, joka tuntui nielevän kaikki tähdet mukanaan.Jonottamisesta huolimatta kokemus oli itselleni yksi museon siisteimmistä. (Ja siitä, että se oli todennäköisesti suunniteltu lapsille... Nooh, ei siihen ikärajaa ollut!)
Museoon ei ole tarjolla karttaa, joten teoksiin on helppo eksyä. Jos ei ole tarkkana, saattaa myös hukata seuralaisensa. Kun löysin yhden uusista huoneista, juuri niin kävi - lähdin väärään suuntaan ja kaverini ehti kadota sillä aikaa. Sykkeeni alkoi nousta, kun tajusin puhelimeni ja lompakon olevan ystäväni käsilaukussa. Minulla oli matkassa pelkkä kamera."Pakko meidän on jossain vielä törmätä", ajattelin kuitenkin. Ja kohta löysimmekin toisemme jättimäisestä Crystal Worldista.
Crystal World
Yksi suosikkiteoksistani oli juuri Crystal World - loputtomalta tuntuva valonauhojen labyrintti. On sadetta ja tähtien tuiketta. Oli vaikea uskoa, että se kaikki oli saatu aikaan pelkillä valoilla.Yhdessä kulmassa olevalla monitorilla sai vietyä valonauhojen viidakkoon erilaisia efektejä. Tuntui hassulta päästä kontrolloimaan niin suurta huonetta, edes pienen hetken verran.Lopulta jouduin kysymään apua valvojalta - teoksesta kun ei meinannut löytää edes ulos!
Selfieympäristö vai taidemuseo?
Välillä kuitenkin sekoittuu, onko Borderless täydellisen selfien taustaympäristö vai nykytaiteen museo. Valokuvauksen salliminen välillä kadottaa taideaspektin. Toki somenäkyvyys on täydellistä mainosta museolle, mutta huomaan kaipaavani Naoshimaa ja muita museoita, joissa kuvaamista rajoitetaan. Siellä pystyy keskittymään kokemiseen ja itse taiteeseen paremmin.(Postaukseni taidesaari Naoshimasta täällä.)
Borderlessissahuomaan keskittymiseni välillä katkeilevan. Alan bongailla selfie-taustoja, ihan kuten monet muutkin, ja muistikortilta löytyy päivän jäljiltä ihan liikaa kuvia.
Harmitus väistyy, jos ajattelee Borderlessia enemmän kokemuksena: taiteellisena teemapuistona tai digitaalisten tilojen kokoelmana.
Ja perinteisempiä taidemuseoita löytyy kyllä ihan riittämiin! Eiköhän poikkeus ole ihan piristävä, päätän.
Black Waves
Lopussa voi ottaa torkut taideteoksessa. Vaikka näin Black Waves -teoksen digitaaliset aallot jo kolmatta kertaa (ensin Singaporessa, sitten Amos Rexissä ja nyt täällä) ne jaksoivat edelleen lumota. Ihmettelen miten niin selkeän keinotekoisesti voi luoda jotain niin rauhoittavaa ja orgaanista.Aaltoja katsellessa tuntui ihanalta lepuuttaa jalkoja - istumapaikkoja museossa kun on harmillisen vähän. Pitkän museoseikkailun jälkeen jaloissa alkoi vähitellen tuntua. Ja vaikka kaikki nähty olikin upeaa, lopussa digielämysten ilotulitus alkaa puuroutua mielessä.
Summa summarum:
Borderless oli selfie-ihmisistään huolimatta upea kokemus, ja neljä tuntia vierähti kuin siivillä.Suosituimpiin teoksiin muodostuu jonoja päivän mittaan - kiitämme onneamme, että tulimme paikalle ajoissa, sillä iltapäivällä ruuhkat kasvoivat. Kehutun En Tea House -teehuoneen skippasimme hitaan jonon takia. Siellä olisi saanut katsoa, miten omassa teekupissa kasvaa kukkasia. Muutama huone jäi myös kerta kaikkiaan löytämättä: lasersäteistä koostuva disco, jossa olisi päässyt tanssimaan, sekä pallomainen huone, jonka verkossa olisi päässyt makoillen katsomaan kolmiulotteisia videoteoksia.
Etenkin jos Amos Rexin näyttely jäi välistä, suosittelen ehdottomasti mahduttamaan tämän museon Tokion matkan ohjelmaan! TeamLabin teokset ovat jotain ihan muuta, kuin mihin museossa yleensä törmää.Ja museovisiitin jälkeen voi jähdä ihmettelemään futuristista Odaibaa feikki-vapaudenpatsaineen.
> TeamLab Borderlessin liput kannattaa hankkia etukäteen museon nettisivuilta täällä. Aikuisten lippu 3200 ¥, lasten liput 1000 ¥. Museoon on usein pitkät jonot, jotka ovat pienimmillään aamuisin ja lähellä sulkemisaikaa. Museoon myydään lippuja myös ovelta, jos netin ennakkolippuja on jäänyt yli.
Lisää museojuttuja:
Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo
Naoshima – taidesaari Okayaman lähistöllä
Lähimatkailuvinkki: Turun Aboa Vetus & Ars Nova
—Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!