Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Tunnelmia, kun on kulunut melkein kaksi kuukautta Japanissa vaihdossa. Kulttuurishokki alkaa vähitellen helpottaa.

Viime viikon valitusten jälkeen mieliala tuntuu seesteisemältä. ”Täällä sitä nyt ollaan elokuuhun asti. Tykkää, tai älä, mutta täällä sitä kuitenkin ollaan”, ajattelen. Kaiken kipuilun jälkeen tuntuu yllättävän luontevalta yrittää sopeutua ja viihtyä.

Yritän lopettaa rahasta stressaamisen. Kyllä Tokiossa voi elää 1000 jenillä päivässä, mutta onko se sen arvoista? Päätän, että täällä on säästöille huomattavasti fiksumpaa käyttöä, kuin vaikkapa Suomessa tavaroita ostelemalla.

Toki yritän olla tuhlaamatta turhaan - esimerkiksi syömällä ulkona siksi, että olen liian laiska kokatakseni vain itselleni.

Uuden ideologiani kannustamana varaan ensimmäistä kertaa elämässäni paikan kokkauskurssilta. Olen haaveillut jo pitkään oppivani valmistamaan vegaaniversioita japanilaisesta ruoasta!

Löydän podcastin nimeltä Tokyo Lense. ”Living in Japan can be lonely” -jakso tuntuu kuin empaattiselta taputukselta olalle. En ole yksin tunteitteni kanssa, kaikki nämä vierauden tunteet tässä kulttuurissa kuuluvat asiaan ulkomailla asuessa. Erityisesti, kun ollaan introvertissä Japanissa.

Aikaeron ja iltapäivätuntien takia aamuista on tullut omaa erityisaikaani. Syön hitaasti aamupalaa, teen freehommia Suomeen. Kun lähetän ne lounasaikaan, ne ovat kätevästi odottamassa aamulla töihin saapuvia suomalaisia. Tehokkaista aamuista tulee ihanan aikaansaava olo. Eikä haittaa ole siitäkään, että iltaisin voi puuhailla hyvällä omatunnolla mitä lystää!

Poistun ensimmäistä kertaa Tokiosta, vietän ihanan lauantaipäivän yksikseni Kawagoessa. Sobaravintolan työntekijöiden palvelusta hehkuu aito lämpö, uppoudun keskustelemaan paikan historiasta vanhemman museotyöntekijän kanssa lähes tunniksi. Joku on tullut turistikadulle papukaijansa kanssa – se tekee kuperkeikkoja turistien kädellä, eikä tempuista vaadita maksua. Tuossa ihanan lämpimässä tunnelmassa mietin, että vaikka Tokio on ihana, pidän vielä enemmän pienemmistä paikoista Japanissa.

Olen käynyt temppeleissä muuten vaan, jos sellainen on tullut vastaan. Heittänyt viiden jenin kolikon (hyvää onnea tuottava goen), kumartanut ja taputtanut käsiäni. Rukoillut sopeutumista, tyyneyttä ja onnellisuutta, vaikka en ole ihan varma, kenelle ajatukseni kohdistan.Uudet kurssit alkavat. Nyt vuorossa on animaation tekoa. Koneelle on asennettava uusia ohjelmistoja, joten päädyn päivitysviidakkoon… ja jotenkin siinä sivussa tuhoamaan kaikki originaalit viime kuun japanikuvistani. Ilmaan kadonneiden kuvien määrä on tuhansissa. Hämmennyn siitä, miten tyynesti asian otan - suurin tunne on huojennus, että ehdin sentään jo blogata parhaimmat jutut. Tulipahan ainakin opittua. Ja siivottua liian täyttä kovalevyä, vaikkei tapa ollutkaan se miellyttävin.

Mietin väkisinkin, kuuliko joku tai jokin nuo temppelissä tekemäni toiveet tyyneydestä.Tai sitten ihan vaan alan vähitellen sopeutua paikalliseen elämänmenoon!

---Kuvat otettu Chinzanson puutarhassa.---

Aiempien viikkojen kuulumiset

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

—Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!