Viikonloppu Hakonessa osa 1 / selviytymisopas
Hakone on täydellinen viikonloppukohde Tokiosta tai pysähdys Tokion ja Kioton välissä. Vuorten rauhasta löytyy luontoa, vulkaanista maata, onseneita ja kulttuurikohteita. Hakone-sarjan ensimmäisessä osassa esittelyssä Hakone pähkinänkuoressa!
1. Ilmasto ja luonto
Vuoristoisia teitä kävellessä aurinkolaseihin tarttuu ötököitä, junan ikkunalaudalla on kovakuoriainen. Järvi tuoksuu. Nyt ei todellakaan olla Tokiossa! Sen huomaa myös lämpötilasta. Toukokuun lopussa Tokiossa olin saanut unohtaa kevättakin jo muutama viikko sitten. Hakonen vuorten sylissä auringon laskettua ilahduin, että olin tajunnut tajunnut pakata sen mukaani. Toukokuun lopussa auringonpaisteessa on korventavan kuuma. Varjossa on kuitenkin nihkeän viileää, kuin kosteassa kellarissa kuumana kesäpäivänä.Vuoret nousevat korkeina, matalan maan asukin on hankala käsittää miten puut voivat viihtyä niin kaltevalla alustalla. Kannattaakin varautua Hakoneen hyvillä kengillä. Juuri kun olin hehkuttanut ääneen Birkenstockieni kestäneen viime kesän Kansain ja Hiroshiman seikkailut ilman ainuttakaan rakkoa, ne päättivät hiertää koipeeni sellaisen nyt Hakonessa. Pitää jatkossa muistaa rakkolaastarit...
Tokiossa atsaleat olivat lakastuneet monta viikkoa sitten, Hakonessa ne olivat vielä kukassa.
Fuji Hakone-vuoren päältä nähtynä.
2. Päiväretki on liian lyhyt
Hakonesta voisi kuvista ajatella, että se on pikkukaupunki järven rannalla, jossa kaikki on käveltävissä. Ei muuten ole, vaan pikemminkin sarja useiden vuorien väliin kasaantunutta asutusta. Kaltevilla rinteillä kiemurtavilla teillä junat ja bussit ottavat aikansa päästäkseen paikasta toiseen. Ja maaseudulla kun ollaan, on turha odottaa että niitä kulkisi kerran kymmenessä minuutissa!
On periaatteessa mahdollista ehtiä saman aikana oleellisimpiin nähtävyyksiin (Ashi-järvi, vulkaaninen Ōwakudani), mutta pelkät matkat Tokiosta Hakoneen vievät yhteensä vähintään kolme tuntia. Kun näin ihaniin maisemiin pääsee, miksei niistä nauttisi kerralla päivän tai pari?
Lähijuna Tokion Shinjukusta Hakoneen.
3. Hanki Hakone Free Pass
Jos taskussasi ei ole JR:n junapassia, harkitse Hakone Free Passia. Se sisältää edestakaiset matkat Hakoneen Tokion Shinjukusta, rajattomat liikkumiset Hakonen sisällä, ilmaisen risteilyn Ashi-järvellä, köysirata-ajelun Ōwakudaniin ja erinäisiä alennuksia Hakonen museoissa ja onseneissa.
Passin perushintaan sisältyvä liikkumismuoto Shinjukun ja Hakonen välillä on lähijuna (n. 2 tuntia 15 minuuttia). Matkustusmuoto on kuitenkin vähän epämukava. Pysähdyksiä pikkuasemilla riittää, syöminen on kielletty ja penkit ovat vastakkain. 1090 ¥ hintaan per suunta junan voi upgreidata Romance Cariin eli pitkän matkan junaan. Siellä saa istua naama menosuuntaan, syödä eväitä, ladata puhelinta ja saada varman istumapaikan. Samalla matka-aikakin vähenee puoleentoista tuntiin.Itse päädyin matkustamaan Hakoneen lähijunalla ja palaamaan Tokioon tuollaisella romanssijunalla.
> Hakone Free Passin voi ostaa mm. Shinjukun Odakyu-tavaratalon turisti-infosta. Kahden päivän passi Shinjukusta maksaa aikuiselta 5700 ¥, kolmen päivän passi 6100 ¥.
4. Mihin majoittua Hakonessa?
Hakonesta saa eniten irti majoittumalla perinteiseen ryokaniin, johon sisältyy perinteinen monen ruokalajin kaiseki-illallinen ja aamiainen. Tällä alueella suurin osa ryokaneista sisältää myös onsenin, japanilaisen kylpylän. Kokemus tosin valitettavasti maksaa (alkaen 12000¥).
Budjettireissaajalle on tarjolla erilaisia hostelleja. Omani, Irori Guest House Tenmaku, oli sisustettu perinteiseen tyyliin, hengailutila-baarista löytyi tatamit ja grilli. Sen ääressä järjestetään iltaisin simppelin ruoan syöminkejä (1000¥), joita moni on TripAdvisorissa kehunut. Lainaksi olisi saanut perinteisiä puusandaaleja nähtävyyksillä tallusteluun, vuokra-yukata olisi kustantanut 300 ¥. Minulle riitti kotoisa kapseli, jossa nukkua lähes kymmentuntisia yöunia vuoristoilman väsyttämänä.
> Maksoin kahdesta viikonloppuyöstä 7000 ¥.
5. Liikkuminen ja infrastruktuuri
Olen Tokiossa oppinut tapaan, että yritän välttää julkisten kulkuvälineiden käyttöä. Jokainen matka kun maksaa erikseen ja pidempiaikainen metrossa istuminen on tympeää. Hakonessa ajelut sen sijaan käyvät aktiviteetista. Voi jännittää, pysyvätkö matkatavarat paikallaan bussissa vuoren rinteen kiemuraisella tiellä. Toisaalta pidemmillä matkoilla alkaa toivoa, että olisi tajunnut ottaa matkapahoinvointilääkkeen.
Junabongari nauttii Hakone Tozan Railwaystä, joka on yksi Japanin ainoita vuoristossa kulkevia junia. Se vaihtaa suuntaa joka asemalla, ja ellei katso GPS-kartassa oikein etenevää pistettä, voisi uskoa junan hajonneen. Elämyksen tarjoaa myös Hakone Tozan Cable Car, joka nousee yli 2000 metriä merenpinnasta, vaikka junarata kulkee vain 1,2 kilometrin matkan.
Erityisesti Hakonen paikallisliikenteessä Hakone Free Pass maksaa nopeasti itsensä takaisin. Kertalipun hinta määräytyy matkan pituuden mukaan ja pahimmillaan maksaa yli 1000 ¥ per reissu. Taskuun kannattaa varata myös julkisen liikenteen IC-kortti, kuten Pasmo tai Suica, sekä sadan jenin kolikoita. Kaikki alueen onsenit eivät nimittäin osu Hakone Free Passilla käytettävien julkisten yhteyksien varrelle.
1700 ¥ lohiriisi. En muuten maksaisi Tokiossa.
6. Ruoka on kallista
Ruoka on halpaa siellä, missä paikalliset syövät paljon ulkona ja kallista siellä, missä ihmiset ovat lomalla. Hakonessa ollaan lomalla ja hinnat sen mukaiset. Tokiossa minulla on epävirallisena periaatteena, etten maksa perusannoksesta yli tuhatta jeniä. Hakonessa rajaa piti venyttää – jopa niin paljon, että huomasin maksavani pizzasta ja oluesta törkeät 2700 ¥. (Okei, pizza oli tosi hyvää ja paistettu aidolla napolilaisella uunilla. Mutta silti!)
Luin jostain Hakonen neuvopostauksesta, että Hakonen paras illallispaikka on omassa ryokanissasi. Lausahduksessa on totuuspohja, sillä monet paikat sulkevat ovensa lounasajan jälkeen. Suuremmissa keskittymissä, kuten Hakone-yumotossa, ruokaa löytänee iltasellakin.
7. Mene onseniin
Hakone on kuuluisa onseneistaan, joten niiden skipaaminen on vähän kuin menisi Kiotoon haluamatta nähdä yhtäkään temppeliä. Ja mikä olisikaan parempaa ajanvietettä, kuin upean luonnon keskellä kuumassa kylvyssä rentoutuminen?
Kannattaa tosin muistaa, että suurimmassa osassa paikkoja tatuoinnit ovat edelleen ongelma. Varmin valinta on Tenzan, jossa omat 3/4-hihani eivät kiinnostaneet ketään. He eivät virallisesti salli tatuointeja, mutta eivät kiellä kylpemistä muilta kuin isommilta tatuoitujen ihmisten seurueilta, jotka saattavat pelottaa muita asiakkaita. Ei-tatuoiduille elämys on esimerkiksi Hakone Yunessun -onsen-elämyspuisto, jossa on perinteisten altaiden lisäksi mitä omituisempia kylpyjä. Miltä kuulostaisi pulahdus esimerkiksi viiniin, sakeen tai kahviin? Itseäni olisi vähän sake-kylpy kiinnostanut, geishojen klassinen kasvonhoitorutiini kun on pestä kasvot sakella!
Blogipostauksen seuraavassa osassa esitellään Hakonen aktiviteetteja!
---
Lisää päiväretkiä Japanissa:
Kawagoe: Edo-kauden historian havinaa Saitamassa
Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki
Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja
Naran valofestivaali Nara to Kae – ensimmäistä kertaa matsurissa