Viimeisten viikkojen tunnelmat
Aikaa lähtöön: 12 päivää
On koko ajan muuttuvia pakkauslistoja ja kutkuttavaa lähtemisen tunnetta.
On shikoshookain eli japanilaisen esittäytymispuheen harjoittelua. "Hei, olen Iida Suomesta. Opiskelen digitaalista viestintää ja olen vaihdossa Tokiossa elokuuhun asti. Pidän kovasti japanilaisesta ruoasta, designista ja temppeleistä. Tahdon oppia japanin kieltä ja odotan innolla vaihto-opiskeluelämää." Sanat alkavat juuttua kurkkuuni, kun kuvittelen eteeni tuijottavan japanilaisluokan, pahimmillaan koko koulun juhlasalin. Olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka ovat sosiaalisia puhuessaan isossakin porukassa suunnittelematta, mutta unohtavat sanansa heti kun on kyse puheesta tai esitelmästä.
On Helsingin joka päivä muuttuva sää: pakkasta, loskaa, keväistä aurinkoa, loskaa, pakkasta. Millä vaatteilla pärjäisi parhaiten Tokion keväässä?On halauksia ja hyvästelyjä. Onnellisuutta ja haikeutta. Sellaista epäselvyyttä, kun ei aivan tiedä johtuvatko silmäkulmiin tunkevat kyyneleet onnesta vai surusta. Puoli vuotta voi tuntua jollekin nopealta hetkeltä, mutta minulle se on pisin aika koskaan pois kotoa.
On Instagramin sakura-hashtagien vakoilua. Ovatkohan ne viime vuoden kuvia, eivät kai ne kirsikankukat siellä vielä kuki? Jotkut pinkit kukat siellä kukkivat kuitenkin? Mutta eivät ne nyt kai kuukautta etuajassa, eivät, eiväthän...?
On tunnetta, että koko ajan on kiire jonnekin, mutta silti ei saa juuri mitään aikaiseksi. Haahuilen enkä malta keskittyä. Japaninläksyjen sijaan päädyn lueskelemaan Japanin Suomen suurlähettilään CV:tä, kommentoimaan muiden matkablogeja ja katsomaan puolet Eläinvideokerhon videoista.
On hoidettu tsiljoona pientä liikkuvaa asiaa. Soiteltu pankkiin ja luottokorttiyhtiöön. Kilpailutettu vahingossa suomalainen puhelinliittymä ja tilattu Hanedan kentälle japanilainen SIM-kortti epäilyttävän edulliseen hintaan.
On haaveiltu vaihdon aikana tehtävistä viikonloppureissuista. Hakone, Kanazawa ja Nikko ovat ainakin listallani. Kyushu, Japanin pääsaarista eteläisin, polttelee kuultuani JAL Japan Explorer -passista, jolla turistit voivat lentää Japanin sisällä kiinteään hintaan.
On pullottava passi, jonka sivuille on liimattu puolen vuoden opiskelijaviisumi.
On ihmetystä siitä, miten nopeasti viimeiset päivät Suomessa katoavat.
On ilmaisuvaikeuksia. "Oon vähän stressaantunut", sanon ystävälle ja alan heti ottaa sanojani takaisin. Stressi kuulostaa liian negatiiviselta sanavalinnalta. Onko positiiviselle stressille sanaa? Sille tunteelle, kun on onnellinen, mutta ihan hirvittävän levoton ja keskittymiskyvytön.
On viimeisiä pakkopulla-kouluhommia. Pahimmillaan taidan kirjoitella esseitä Tokiosta käsin. Onneksi Japanin koulujutut alkavat vasta huhtikuun puolella!
On myös upea uusi kamera, jonka ostamista aiemmin pähkäilin. Päädyin hintahirvittelyistäni huolimatta Sonyn A6400:n ja kiinteään 1.8/35 mm linssiin.
On lähtemisen pelko ja samalla hirveä polte. Saisinpa jo olla koneessa!
Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!