Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

Yksi lempiasioistani Japanissa on aina ollut lukuisat temppelit ja pyhäköt. Ensimmäisellä japaninkurssillamme joku esitteli omaa goshuinchō -leimakirjaansa, johon hän oli kerännyt leimoja Kioton matkaltaan. "Mullekin tuollainen!" ajattelin heti.Suurimmalla osalla japanilaisista temppeleistä on omat leimansa (goshuin). Ne yhdistetään käsin tehtyyn kalligrafiaan, josta käy ilmi paikan tiedot ja käyntipäivät.Leimoja kerätään niille erikseen suunniteltuun kirjaan, joka aukeaa aasialaistyylisesti haitariksi. Leimakirjoja myydään temppeleissä ja ainakin Kiotossa monissa matkamuistopuodeissa. On kuitenkin varmempaa hankkia kirjansa temppelistä, sillä matkamuistopuotien kirjat eivät välttämättä ole standardikokoisia ja osa temppeleistä voi kieltäytyä ottamasta niitä vastaan.Ennen temppelikirjaharrastuksen aloittamista on päätettävä, kerääkö buddhalaistemppelien (o-tera) leimat eri kirjaan kuin shintolaispyhäköiden (jinja). Itse kerään ne samaan. Japanissa nuo tuntuvat menevän hieman sekaisin muutenkin – shintolaispyhäköiden sisältä kun yleensä löytyy myös buddhalaistemppeli. (Ja ilmeisesti myös japanilaisten elämässä, niin ainakin vapaaehtoistöiden pomoni kertoi.) 

Temppelileimojen hankkiminen

Temppelileimoja tekevät kojut löytyvät useimmiten uloskäynnin läheltä, sieltä missä myydään amuletteja ja uskonnollista kirjallisuutta. Tuntomerkkinä on tiski, jonka toisella puolella on temppelityöntekijöitä kalligrafiavälineistö valmiina. Joskus läheltä löytyy kyltti, välillä jopa englanniksi "temple stamps".Isommissa temppeleissä leimat ja myyntituotteet ovat erikseen. Ja vaikka olisit missä päin temppeliä tahansa, leimakirjaa työntekijälle vilauttamalla sinut todennäköisesti ohjataan oikealle tiskille.Kun tiski on löytynyt, ensin on maksun aika. Ojennat kirjasi leimantekijälle ja saat vastineeksi vuoronumeron. Leiman valmistaminen ja kuivuminen vie yleensä viitisen minuuttia, jonka jälkeen voit hakea kirjasi vuoronumeroa vastaan samalta tiskiltä tai tiskin toisesta päästä.

Temppelileimojen historia

Ainakin buddhalaiskulttuuria esittelevien oppaiden mukaan leimojen "keräileminen" on hieman epäkunnioittavaa. Alun perin kyseessä on ollut pyhiinvaeltajien suosima harrastus. Leimoja hankittiin paikoista, joissa käytiin myös rukoilemassa.Temppelikirjojen huhutaan juontavan juurensa edo-kaudelta, jolloin kaupungista toiseen liikkuminen oli erittäin rajautettua. Pyhiinvaeltajille nämä goshincho-kirjat toimivat tärkeänä dokumenttina matkustusoikeutta vastaan. Toinen teoria on, että temppelille lahjoituksen tehneet saivat leiman kirjaansa, ikäänkuin kuitiksi.Nykyään temppelileimakojujen edessä olevassa jonossa vaikuttaa olevan ihan muita kuin pyhiinvaeltajia. Harrastuksen on löytänyt moni länsimaalainen, ja rukoilustaan huolimatta moni japanilainenkin tuntuu kiertävän kuuluisat temppelit nopeasti, leimoja kirjaansa keräten.Kulttuurillista omimista tai ei, goshincho-kirja on ainutlaatuinen muisto Japanin matkalta. Ja yksi iso hyvä puoli sillä on - se tuo pieniä rahavirtoja temppelille.> Leimakirjat maksavat n. 1000–2000 ¥, yksittäinen leima temppelistä riippuen 200–500 ¥.---

Jatka lukemista:

Päiväretki Ujiin: Byodoin-temppeli, teetä ja joki – täälläVapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 2: Arki – täällä